Lokal: Mitkä ovat joitain asioita, jotka inspiroivat luovaa prosessiasi?

Hanna-Kaisa Korolainen: “Inspiroidun useimmiten historian eri kerroksista – kuvataiteesta, eri tyylisuunnista ja kulttuureista – toisaalta aamulla juodun matchan sävy tai pihalla kukkiva pensas saattavat saada minut valtoihinsa. Olen tutkinut inspiraatiota Aalto yliopistossa, ja vasta viime vuosin oppinut blokkaamaan osan minua inspiroivista asioista pois mielestä. Näin voin keskittyä vain muutamaan aiheeseen syvällisemmin – saatankin tehdä joidenkin kanssa töitä useita vuosia.

Art Nouveau on kiehtonut minua jo pitkään; rakkaus tyylisuuntaan syntyi asuttuani jonkin aikaa Brysselissä. Muutama vuosi sitten pidin näyttelyn Hvitträskissä, ja sitä kautta innostuin Suomen kultakauden taiteilijoista kuten Akseli Gallen-Kallelasta ja Hugo Simbergistä. Aikakauden teoksista löytyneet ilmeiset yhteydet japonismiin johdattivat minut innostumaan japanilaisen Edo-kauden mestarin Ogata Korinin, ja hänen keraamikkoveljensä Ogata Kenzanin teoksista. Tämänkaltaiset assosiaatiot ja kerrostumat ovat minulle tyypillisiä. Samaan aikaan olen jo vuosia toistanut suorastaan pakkomielteisesti käärmehahmoa.

Miellän inspiraation roolin luovassa prosessissa yhteistyöksi, ja saattaa jopa olla niin, että välillä inspiraation aihe on itseasiassa luovan prosessin lähtökohta. Esimerkiksi Monet’n lummemaalaukset ovat saattaneet liikkeelle lukemattoman määrän uusia teoksia, joiden määrä lisääntyy jatkuvasti. Unelmoin salaa, että myös minun teokseni voisivat toimia jollekin inspiraation lähteenä.”

L: Mitkä ovat tärkeitä periaatteita työssäsi?

HK: “Teen mahdollisimman paljon käsillä, ja mahdollisimman vähän tietokoneella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että piirtäminen ja maalaaminen, sekä materiaalikokeilut ovat työssäni keskiössä. Välillä joudun kuitenkin käyttämään tietokonetta, kuten sidostaessani kutomieni silkkijacquardien malleja. Ymmärrän, että jollain tavalla myös tietokoneella työskentely voi olla käsityötä, mutta minulle omat kädet ovat luonnollisin työväline – ja aina lähellä.

Vanhat käsityötekniikat ovat minulle loppumaton inspiraation lähde. Yritän uudistaa niitä esimerkiksi käyttämällä auki harjattavaa mohairia ryijyjeni materiaalina tai yhdistämällä piirtämistä kudottuihin teoksiini, jotka muistuttavat näin pehmeitä maalauksia. 

En yritä saattaa maailmaan mahdollisimman suurta määrää teoksia. Useimmat teokseni on uniikkeja ja kokonaan käsin valmistettuja, mikä hidastaa tahtia sopivasti. Välillä tosin käy niin – koska olen hyvin sitoutunut rakkaaseen työhöni, että olen melkeinpä vahingossa hiukan liiankin tuottelias. Käyn kuitenkin jatkuvaa neuvottelua tämän asian kanssa, jotta voisin pysyä edes jonkunlaisessa sopusoinnussa ympäröivän maailman kanssa.”

L: Mikä sai sinut työskentelemään tekstiilin, lasin ja keramiikan parissa? Minkälainen merkitys materiaaleilla on suunnittelu- ja tekoprosesseissasi?

HK: “Aiemmin kyllästyin helposti siihen mitä olin tekemässä, ja niinpä olenkin laajentanut praktiikkaani tekstiilistä lasiin ja keramiikkaan. Nykyään aika ei käy pitkäksi, sillä erilaiset tekniikat ja vaihdokset niiden välillä pitävät minut hereillä. Olen myös alkanut esitellä piirroksiani ja maalauksiani laajemmin näyttelyissä, joten yritän kehittyä myös näissä tekniikoissa.

Usein pitkien työprosessien aikana minulle muodostuu vahva suhde niihin materiaaleihin, joiden kanssa työskentelen. Yritän parhaani mukaan kunnioittaa materiaalien omaa luonnetta, enkä väkivalloin pakottaa niitä tiettyyn muotoon.

Uskon materiaalien inspiraation aiheiden lailla osallistuvan luovaan prosessiin. Välillä minusta tuntuu, etten oikeastaan itse ”tee taiteellista tuotosta” vaan teos ikään kuin materialisoituu minun kauttani. Havainnoin maailmaa, ja jotakin siitä kiteytyy osana luovaa prosessia uuteen muotoon. Olen yltiöromanttinen luonne, ja ajatus teosten tekemisestä yhdessä ”maailman kanssa” on minusta hyvin lohdullinen.”

Osta: Hanna-Kaisa Korolaisen teoksia

Explore: Lokal Creators