Appe Leppänen
Appe Leppänen (s. 1982) on Turussa asuva ja työskentelevä kuvataiteilija, jonka pääilmaisukeino on maalaus. Leppänen käsittelee teoksissaan luontoyhteyden kokemuksia henkilökohtaisesta näkökulmasta. Maalaukset kuvaavat lumoutumista, elävän maiseman ja mentaalisen tilan yhdistymistä. Maalauksissa sekoittuu mielikuvia, aistimuksia, muistojen fragmentteja ja kollektiivisesta tajunnasta kumpuavia kuvia. Yksi tärkeä elementti Leppäsen maalauksissa on vesi, jota hän kuvaa heijastavana, upottavana ja väriään ja muotoaan muuttavana paikkana. Leppänen on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun AMK:n Taideakatemiasta vuonna 2020. Hänen teoksiaan on hankittu Valtion taideteostoimikunnan kokoelmaan Kansallisgalleriaan ja Suomen Taideyhdistyksen arpajaispalkinnoksi. Hän on järjestänyt useita yksityisnäyttelyitä ja osallistunut lukuisiin ryhmä- ja yhteisnäyttelyihin Suomessa.
Appe Leppänen
Appe Leppänen (s. 1982) on Turussa asuva ja työskentelevä kuvataiteilija, jonka pääilmaisukeino on maalaus. Leppänen käsittelee teoksissaan luontoyhteyden kokemuksia henkilökohtaisesta näkökulmasta. Maalaukset kuvaavat lumoutumista, elävän maiseman ja mentaalisen tilan yhdistymistä. Maalauksissa sekoittuu mielikuvia, aistimuksia, muistojen fragmentteja ja kollektiivisesta tajunnasta kumpuavia kuvia. Yksi tärkeä elementti Leppäsen maalauksissa on vesi, jota hän kuvaa heijastavana, upottavana ja väriään ja muotoaan muuttavana paikkana. Leppänen on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun AMK:n Taideakatemiasta vuonna 2020. Hänen teoksiaan on hankittu Valtion taideteostoimikunnan kokoelmaan Kansallisgalleriaan ja Suomen Taideyhdistyksen arpajaispalkinnoksi. Hän on järjestänyt useita yksityisnäyttelyitä ja osallistunut lukuisiin ryhmä- ja yhteisnäyttelyihin Suomessa.
“Versot-näyttelyä varten toteuttamassani teoskokonaisuudessa lähdin liikkeelle konkreettisesta itämisestä, versomisesta ja kevään merkeistä. Esimerkiksi teoksessa Itäminen käsittelen hetkeä ennen siemenen itämistä. Siemenessä on intentio kasvaa kukoistavaksi elinvoimaiseksi kasviksi. Sen näkymätön aura sisältää hidasta, mutta pitelemätöntä voimaa tai tahtoa, mikä liittyy kasvamiseen. Teos Unhola kuvaa tilaa, jossa ei ole määriteltyä aikaa. On vain hapuilua kohti uutta energiaa, vettä ja valoa, jotka ovat luonnon loputtomassa kiertokulussa, eivät vain tässä ja nyt. Maalauksissa kevään merkit etenivät tuoreuteen ja kirkkauteen liittyviin merkityksiin, symboleihin ja enteisiin. Teoksissani timantit ja palmut sisältävät valon säihkettä ja kaihoa tavoittamattomaan.”